Valkokankaalta kajahtaa hoitajien hätälaulu – Ylistetyn dokumenttielokuvan ohjaajalla on helppo ratkaisu naisvaltaisten alojen kriisiin

Teksti: Samuli Launonen Kuvat: Filmikamari, Kaisa Sirén, Esko Jämsä 

Matalapalkka-alojen ammattilaisten on todella tärkeää kuulua ammattiliittoon, muistuttaa palkitun Armotonta menoa -hoivadokumentin ohjaaja Susanna Helke. 

Työnantajan arvostelu on kiellettyä, ahtaalle ajetut vanhushoivatyöntekijät laulavat kuorossa. Välillä valkokankaan täyttävät lähikuvat kasvoista, joista kuvastuvat turhautuminen ja sapetus. 

Ohjaaja Susanna Helken dokumenttielokuva Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja on jo ennen ensi-iltaansa ehtinyt niittää tunnustusta, muun muassa Tampereen elokuvajuhlien ja Docpoint-festivaalin pääpalkinnot. Suuren yleisön nähtäväksi se tulee perjantaina 8. huhtikuuta.

Se ei ole ainoastaan ajankohtainen puheenvuoro vaan hätähuuto. Hoiva-alan työntekijöiden paine, väsymys ja alipalkkaus tulevat katsojan iholle.

Vanhushoivan ammattilaiset näytetetään kahdessa ympäristössä: työn arjessa ja hoivalaitosten käytävillä laulamassa kuorossa. Tapahtumat keskittyvät suurelta osin Pohjois-Karjalassa sijaitsevaan Kaavin kuntaan, jossa vanhushoivan yksityistäminen etenee.

Myös hoidettavien asema on läsnä. Sysimustaa huumoria syntyy siitä, että absurdit tilanteet ovat totisinta totta – esimerkkinä kohtaus, jossa vanhuksen kohtaajaksi on passitettu ihmisen sijasta robotti. 

Lisää sisältöä Motiivi lehdessä.